Antti Timonen: Kotoisilla poluilla. Karjalan ASNT:n Valtion Kustannusliike. Petroskoi, 1960
Nimestään huolimatta Antti Timosen (1915-1990) "Kotoisilla poluilla" ei ole mikään vaellus- tai matkakertomus. Teoksen päähenkilönä Veikko Larinen - samainen henkilö, joka tavataan myöhemminkin Timosen romaaneissa. Tämä johtuu siitä, että Timonen kierrättää joitakin romaaniensa henkilöhahmoja toisiin teoksiin.
Teoksen päähenkilö Veikko Larinen on vaatimaton, hiljainen kommunisti, joka ahertaa työssä eikä pidä itsestään turhan suurta meteliä. Tästä huolimatta tuntuu siltä, että elämä kohtelee häntä kaltoin. Heti alussa pääsemme selville hänen ihmissuhdeongelmistaan. Myöhemmin Larinen joutuu syntipukiksi muiden tekemiin virheisiin. Kaikesta huolimatta, Larinen ei jätä ideologiaansa, edes silloin kun hänet tuomioistuimen päätöksellä erotetaan puolueesta. Lopuksi käykin niin, että oikeat ihmiset saatetaan edesvastuuteen ja lopputulos on parempi kuin mitä alussa oli.
Kaiken kaikkeaan teos onkin moraalinen tarina siitä, millainen oikea, todellinen kommunisti on, ja millainen asenne hänellä on: hän menee mihin tahansa johon tarvitaan, vaikka se tarkoittaisikin alennusta aikaisempaan työkuvaan verrattuna. Mutta se on muutakin kuin vain moraalinen opetustarina.
Timonen kuvailee ihmissuhdekiemuroita poikkeuksellisen realistisesti ja värikkäästi, jopa jokaista repliikkiä myöten. Teos myös tutkii erilaisten ja eri olosuhteissa elävien ihmisten psykologiaa. Tässä teoksessa jokainen henkilö tekee omat virheensä; kukaan ei paljastu täydelliseksi. Syyttömiä ihmisiä ymmärretään väärin ja kohdellaan kaltoin. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään lastensatu: kuvaus on realistisempaa verrattuna vuosikymmentä aikaisemmin julkaistuihin propagandistisiin opuksiin.
Vasta kirjan loppuvaiheessa kun kaikki vääryydet korjataan, talvi vaihtuu kevääksi, ja 'hyvä' ikäänkuin voittaa 'pahan', teos saa "oikeaoppisen" luonteensa ja realistinen kuvaus vaihtuu ennalta arvattavaan optimismiin.
Timosen kirja, 300 sivustaan huolimatta, tuntuu kevyeltä ja mielenkiinto säilyy lukiessa yllä. Teos on varsin ehyt, se ei tympäise, ja sisältää monia hyviä oivalluksia.
Kyseessä lienee Timosen parhaimpia luomuksia. Se on erinomainen ja viihdyttävä ajankuvaus (julkaistu 1960), joka välttää hyvin ylilyönnit - mutta ei silti kuolematonta taidetta.
--
Kokonaisarvosana: 8
Kommentit
Lähetä kommentti