Taisto Huuskonen: Teräsmyrsky Kannaksella.
Karjala-kustantamo. Petroskoi, 1970.
Taisto Huuskosen (1925-1990) sotaromaanista ”Teräsmyrsky
Kannaksella” on olemassa antikvariaateissa varsin hinnakkaita kappaleita, mutta
onnistuin löytämään muutamalla eurolla kirjasta huonokuntoisemman version ilman
puuttuvia sivuja. Tamperelaissyntyinen kirjailija vietti vuodet 1949-75
Neuvostoliitossa ennen paluutaan Suomeen, jossa myös kuoli.
Romaania on vaikea lukea ajattelematta Väinö Linnan
uraauurtavaa teosta. On vaikea sanoa, oliko kirjailijalla pääsyä Väinö Linnan
teokseen Neuvostoliitossa, mutta joitakin yhtäläisyyksiä on löydettävissä, jopa
niinkin verran että teosta voisi pitää neuvostoversiona Tuntemattomasta sotilaasta.
Teoksen alkuosuudessa voi tuntea pyrkimystä shokeeraamiseen.
Sotilaiden kielenkäyttö on neuvostotuotteeksi varsin ronskia. Mutta se ehkä
sallittiin, koska kyseessä ovat nimeenomaisesti porvarilliset Suomen sotilaat,
eivätkä kunniakkaan punaisen armeijan neuvostosotilaat... Romaanista tekeekin
mielenkiintoiseksi sen asetelma: Suomen armeijan sotilaat taistelevat
venäläisiä vastaan. 280-sivuisen romaanin ensimmäinen puolikas kuvastaa
pelkästään kasarmielämää, johon kuuluvat alokkaiden simputus sekä etenkin
sotilaiden niskoittelu, purnaaminen ja jermuilu. Kuvailussa haetaan
ääripisteitä, joissa pahimmillaan alokkaita kuolee simputukseen ja upseereita kohti
heitetään ohikiitävästä junasta tyhjillä vodkapulloilla. Luvut ovat lyhyitä tilannekuvauksia,
ja kerronta romaanin alkupuoliskolla tuntuu merkityksettömästi matelevan kun shokeeramiseffekti
on jo heti alkuun menetetty.
Romaani pääsee vihdoinkin käyntiin kun kirjan puolivälissä
siirrytään sotatapahtumiin. Näissä kirjailijan elävä kuvaus pääsee vihdoinkin oikeuksiinsa.
Rintamakuvaukset tuntuvat myös paljon todemmilta, ja suomalaisten taistelu ylivoimaa
vastaan kuvataan jopa yllättävän sankarillisin sävyin. Kirjaa ei tosiaankaan olla
kirjoitettu Stalinin aikana. Huuskonen on juuri parhaimmillaan näissä
kuvauksissa, ja realistinen kerronta ajoittain tekee jopa syvän vaikutuksen.
Romaanin viimeisillä sivuilla palataan taas hieman
propagandatematiikkaan, kun kirjan opetus ja sanoma sodan turhuudesta ja hulluudesta
nivotaan yhteen: rauhan tultua kaikki miehet päättävät lopettaa sotimisen yhtä upseeria
lukuunottamatta (”Mutta tästä lähtien mä en tappele pakostaka! Kässääks?”).
Parempi elää yhdessä ja ystävyydessä, koska naapuri on kuitenkin Suomen kaltaiselle
pienelle maalle liian isokokoinen.
Ilman kirjan hieman tympäisevää alkupuolta tämä teos olisi
saanut huomattavasti suuremman arvosanan.
--
Kokonaisarvio: 8-
Kommentit
Lähetä kommentti