Kirja 8 - Antti Timonen: Karjalasta Karpaateille

Antti Timonen: Karjalasta Karpaateille. Kertoelmia päiväkirjan lehdiltä. Karjalais-Suomalaisen SNT:n Valtion Kustannusliike. Petroskoi, 1948


Antti Timosen (1915-1990) romaani "Karjalasta Karpaateille" on nuoren kirjailijan esikoisteoksia. On jossain sanottu että toinen maailmansota teki Timosesta kirjailijan. Tämän teoksen pohjalta se on helppo ymmärtää, ja teos on melko kypsä kokonaisuus. 

Teoksessa seurataan neuvostosotilaiden etenemistä kohti sodan loppukoitosta. Pääosassa on karjalainen sotilas nimeltä Ivanov. Toinen merkittävä karjalainen hahmo on sotilas nimeltään Karhu. Hieman teoksen otsakkeesta poiketen kirjan tapahtumat sijoittuvat Karjalan ohella enneminkin Itä-Preussiin ja Berliiniin kuin Karpaateille. Ensimmäiset sivut tuntuvat hieman hajanaisilta, mutta pian lukija pääsee kerronnasta jyvälle.

Alaotsakkeen mukaan kyseessä olisi päiväkirjan sivuista, mutta teoksen dialogit paljastavat, että kyse ei ole autenttisista sivuista - tosin alkuperäiset sivut ovat voineet toimia teoksen runkona. Joka tapauksessa, dialogissa ja kertomuksissa on tiettyä autenttisuuden ja realismin tuntua. Ylilyöntejä on vähän. Kirjan lopussa käy ilmi, että teos on syntynyt vuosina 1942-47, joten teoksen kypsyttelyllä on ollut aikaa.

Kirja on julkaistu stalinismin kukoistuksen kaudella, mutta hieman yllättäen Staliniin viitataan vain muutamaan kertaan, ikään kuin ohimennen. Ennakko-odotuksista poiketen, kirjasta ei pursua läpi juurikaan kovinkaan propagandistinen ote. Myöskään Timosen myöhemmille teoksille ominainen suoranainen suomalaisviha (tai vähintäänkin voimakas negatiivisuus) ei ole tässä vaiheessa kirjailijan tuotantoa lainkaan havaittavissa. Jopa päinvastoin; Timonen on melko inhimillinen mitä tulee kaikkiin sodan eri osapuolten rivimiehiin. 

Teoksen dialogi on hyvää ja värikästä, ja muutenkin kerrontaa on helppo seurata ja mukailla. Kirjassa ei juurikaan vilise 'yli-ihmisiä' sotasankareiden muodossa (ehkä yhtä poikkeusta lukuunottamatta) eikä sorruta myöskään saksalaisten demonisointiin. 

Sodan inhimillisenä dokumenttina teoksella on jos jonkinlaista painoarvoa. Eikä se noin 200-sivuisena myöskään yritä olla mitään muuta kuin mitä se todella on, mikä on kirjallisen kypsyyden merkki. Paikoitellen tuntuu kuin lukisi elokuvakäsikirjoitusta; romaanin sivuilla on melko voimakas visuaalinen vire. Joku olisi voinut tästä elokuvan tuolloin tehdäkin. Teoksen aihepiiristä kiinnostuneille varmastikin lukemisen arvoinen kokemus.


--

Kokonaisarvosana: 8-




Kommentit