Antti Timonen: Metsän humistessa. Karjala-kustantamo. Petroskoi, 1974
Jo aiemmin tarkastelussamme oli Antti Timosen (1918-1990) laaja "Me karjalaiset"-romaani, joka lienee hänen pääteoksensa. Romaanien lomassa on syntynyt myös lyhyempiä proosatekstejä, joiden kokoelma "Metsän humistessa" on. 200-sivuinen kirja sisältää 25 lyhyempää tekstiä aina 1930-luvulta lähtien.
Osa teksteistä liittyy vuoden 1921 ja 1922 tapahtumiin, joita Timonen laajemmin käsittelee pääteoksessaan. Osa näistä on omaelämäkerrallisia, tosin kirjailija on tuolloin ollut varsin nuori. Kirjailija kuvailee myös äitiään sekä ensimmäistä hevostaan. Näiden ohella teoksessa tulee esiin Karjalan maatalous, metsät sekä kalastus. Mukana on myös eläviä, omakohtaisia kokemuksia vuoden 1941 sodasta. Kenties teoksen parhain saavutus ovat päiväkirjan lehdet Berliinin taisteluista 1945, joihin kirjailija rivisotilaana otti osaa. Samoin teoksessa nousee esiin Karjalan kansan kohtalo: kuinka kahden valtakunnan välillä oleva raja on erottanut sukulaisia ja veljeksiä toisistaan vasten tahtoaan. Vaikuttava tarina on kertomus vanhasta kalastajasta, joka jää yksin pojan muuttaessa kaupunkiin: Timosen teksteissä voi tuntea nostalgiaa väistyvää perinteistä karjalaista elämäntapaa kohtaan. Osa teksteistä liittyy Suomeen: Kuvataan suomalaisia turisteja, matkoja Suomeen, ja samalla korostetaan neuvostoelämäntyylin edistyksellisyyttä suomalaiseen elämäntyyliin verrattuna ja annetaan ymmärtää että varallisuuden puolesta neuvostokansalaiset ovat itse asiassa rikkaampia: televisio löytyy, tosin yksityisautoa ei välttämättä ole, mutta onneksi bussi tulee hakemaan aina kuin haluaa. Talot ovat ainakin rakennettu paremmasta hirsimateriaalista.
Tekstit ovat keskenään varsin erilaisia, mutta kaiken kaikkiaan lukukokemus viihdyttävä, ja joukossa muutama kirjallisesti nautittava osuus.
--
Kokonaisarvosana: 7
Osa teksteistä liittyy vuoden 1921 ja 1922 tapahtumiin, joita Timonen laajemmin käsittelee pääteoksessaan. Osa näistä on omaelämäkerrallisia, tosin kirjailija on tuolloin ollut varsin nuori. Kirjailija kuvailee myös äitiään sekä ensimmäistä hevostaan. Näiden ohella teoksessa tulee esiin Karjalan maatalous, metsät sekä kalastus. Mukana on myös eläviä, omakohtaisia kokemuksia vuoden 1941 sodasta. Kenties teoksen parhain saavutus ovat päiväkirjan lehdet Berliinin taisteluista 1945, joihin kirjailija rivisotilaana otti osaa. Samoin teoksessa nousee esiin Karjalan kansan kohtalo: kuinka kahden valtakunnan välillä oleva raja on erottanut sukulaisia ja veljeksiä toisistaan vasten tahtoaan. Vaikuttava tarina on kertomus vanhasta kalastajasta, joka jää yksin pojan muuttaessa kaupunkiin: Timosen teksteissä voi tuntea nostalgiaa väistyvää perinteistä karjalaista elämäntapaa kohtaan. Osa teksteistä liittyy Suomeen: Kuvataan suomalaisia turisteja, matkoja Suomeen, ja samalla korostetaan neuvostoelämäntyylin edistyksellisyyttä suomalaiseen elämäntyyliin verrattuna ja annetaan ymmärtää että varallisuuden puolesta neuvostokansalaiset ovat itse asiassa rikkaampia: televisio löytyy, tosin yksityisautoa ei välttämättä ole, mutta onneksi bussi tulee hakemaan aina kuin haluaa. Talot ovat ainakin rakennettu paremmasta hirsimateriaalista.
Tekstit ovat keskenään varsin erilaisia, mutta kaiken kaikkiaan lukukokemus viihdyttävä, ja joukossa muutama kirjallisesti nautittava osuus.
--
Kokonaisarvosana: 7
Kommentit
Lähetä kommentti